tiistai 17. tammikuuta 2012
Thinking, Thinking..
Päässä pyörii liian monta ajatusta. Stressaa. Pelottaa. En enää tiiä mitä ajatella, kun on liikaa ajateltavaa. Rakastan mun elämää täällä, en haluu ikinä pois. Mut haluun nähä Suomen, kaikki ihmiset siellä ja mun kodin. Mut en tiiä pystynkö enää elää siellä. Mua pelottaa mitä tapahtuu, kun meen sinne. Mua pelottaa etten kestä sitä ikävää tätä elämää kohtaa täällä. En enää tiiä mitä mä haluun. En oo ikinä, ikinä ollu näin kahen vailla. Tiiättekö sen tunteen, kun pelkää, että tullaan hylätyks? Tiiättekö sen tunteen, kun ajattelee, että miks ajattelee jotain niin tyhmää, koska siihen ei oo mitään syytä? Mut kaikille on syynsä, ja ikinä ei tiiä mitä tapahtuu, eiks se niin mee? Vaik tänään kaikki on hyvin, huomenna se kaikki voi olla toisin. En tiiä mitä mä kirjottaisin, kun päässä pyörii kaikki nii hulluu vauhtii... Voikun voisin lopettaa on ajattelemisen Suomeen palaamisesta ees hetkeks.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
tiiän niin ton ku on kahen vaiheilla jossai asiassa eikä voi mitenkää päättää:( yritä olla vaan miettimättä, vaikka se onki iha sika vaikeeta ja nauti niiiin kunnolla ku pystyt siit sun ajast siel nyt:)!
Vooi mush, niinku oon ennenki sanonu, nii älä mieti sitä suomeen paluuta vielä:)) yritä elää hetkessä ja olla murehtimatta turhia! Me kyllä ootetaan sua täällä ♥
emppuuu mitä me eilen puhuttiin? SÄ lopetat nyt sen murehtimisen ja elät täysii siellä! oot edelleen meijän paraskaveri ei siitä pääse mihinkään<3 paitsi sillon jos feidaat meijät ja jäät/lähet saksaa takasi:-D noeiXD -annnika
Voi emppuu päivä kerrallaan muru<3 Kyllä me sua ootetaan don't worry! -sartsa
Mulla on ollut ihan samoja ajatuksia nyt lähiaikoina! Mutta ei (ainakaan) vielä ihan noin paljon stressiä, toivottavasti pystyt unohtamaan noi ajatukset ees aina välillä että pystyt elämään tääl Saksas täysillä :) Tsemppiä <3 Mihin meet muuten mittelseminaariin?
Meri: jep niin on.. tai siisku nyt sen vasta taju et on tavallaa "2 elämää" ja toisesta pitää päästää irti ja toiseen hypätä mukaa vaik on 1 vuoden missannu :-D
Nea,Ande,Sarde: Joo murut mä tiedän, ja eilen puhuin varmaa tunnin mun hostmamin kaa ja olin ihan stressis ja itkin ja olin ihan mitä mä teen ja se sano just taas kerran niiin viisait sanoi ja kaikki palaset loksahti paikallee. Elän hetkessä täällä, ja ku tuun takas niin sit elämä jatkuu taas siellä jne. Nyt ei enää stressii, se o sovittu. Ainakaa tollast ku eilen.. huhuuuh :) Ku tuun sinne nii elämä taas jatkuu, ehkei ihan samasta pisteestä ku jäi mutta kuiteski mulla on mun kaverit,perhe, koulu (herranjestas mitenköhä pärjään) jnejne ;) kaikki on taas hyvin murut!
Henna: Meen mun hostsiskonkaa Berliiniin ja nyt on kaikki stressi unohettu ja eletää hetkessä, niinku oli mun uudenvuoden lupaus ;) tota harmitetaa sit myöhemmi mut ei oo viel sen aika :P
Lähetä kommentti